Muuttuva ja kehittyvä tietoyhteiskunta edellyttää myös koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuurin kehittämistä. Pedagogisen toimintakulttuurin muuttamiseen ja kehittämiseen on tähdätty keskeisesti eri kehittämishankkeilla. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tai oppimisympäristöjen kehittämishankkeita on toteutettu lukuisia, ilman että ne ovat varsinaisesti saaneet aikaan pysyvää pedagogisen toimintakulttuurin muutosta.
Kun tavoitteena on luoda esimerkiksi oppilaitoksen yhteistä visiota, kehittää yhteistä osaamista tai organisoida uusia rakenteita, tarvitaan johtamista pedagogisen toimintakulttuurin muutokseen. Vain johtamisella voidaan rakentaa yhteiset tavoitteet, tiimirakenteet, sekä tiimien toimintavaltuudet, tehtävät ja roolit.
Kehittämistyötä opetussektorilla on pitkälti tehty ulkoa rahoitetuissa hankkeissa, joissa innostuneet opettajat kehittävät opetuskäytäntöjä sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä osana oppimisympäristöä. Nämä kehittämishankkeet ovat keskeisesti levänneet yksittäisten opettajien osaamisen ja voimavarojen varassa. On selvää, ettei tällaisilla ruohonjuuritason hankkeilla voida saavuttaa pysyvää muutosta pedagogisen organisaation toimintakulttuurissa. Jokaisessa uudessa kehittämishankkeessa tulisikin olla lähtökohtana koko organisaation toimintakulttuurin muuttaminen, koska vain silloin hanke voi vakiintua organisaation toiminnaksi. Jos hanke ei muuta organisaation toimintakulttuuria ja rakenteita, ei hankkeella luonnollisestikaan ole tilaa ja mahdollisuuksia elää organisaatiossa ja sen vanhoissa rakenteissa.
Muutos on ollut yksittäisten opettajien vastuulla
Aiemmin oletettiin, että niin sanotut alhaalta ylös -projektit sitouttavat ja valtauttavat opettajia oman työnsä muutokseen ja kehittämiseen. Vaikuttaa kuitenkin todellisuudessa siltä, että valtautumisen sijasta opettajat kohtaavat organisaatioiden rakenteet ja vanhan toimintakulttuurin rajat ja pakotteet. Tämä ei johda pedagogiseen uudistumiseen vaan pikemminkin toimijoiden väsymiseen. Organisaatio sitoutuu ja valtautuu muutokseen ainoastaan johtamisen kautta. Vain johtamisella opettajat voidaan valtauttaa, muuta tietä ei ole.
Toisaalta koulujen ja oppilaitosten kehittämishankeohjelmissa rahoitusta ei ole tähän asti kohdennettu johtamisen kehittämiseen. Muutosta ei ole ehkä osattukaan tarkastella johtamisen tasolla. Kehittämishankkeiden kriteerinä ei ole ollut koulutuksen järjestäjän johtamisen käytänteet tai rakenteet, vaan on ajateltu, että kehittäminen tapahtuu opettajien henkilökohtaisten ponnistelujen ansiosta. Hankkeista on tosin ollut usein merkittävää hyötyä opettajien ammatillisen osaamisen kehittymiselle, vaikkei niistä ole saatu tavoiteltua vaikuttavuutta tai ne eivät ole tuottaneet pysyviä muutoksia organisaatiolle.
Problematiikkaa kehittämishanketoiminnan vakiintumisesta ja jalkauttamisesta on yritetty lähestyä kehittämishankkeiden hanke-esittelyjen, levittämisen ja yhteisen jakamisen lähtökohdista. Vaikka monissa hankkeissa on tehty vakiinnuttamissuunnitelma jo suunnitteluvaiheessa, hankkeen toiminnalliseen vakiintumiseen ei ole päästy. Unohtunut aspekti hankkeiden vakiinnuttamisessa on johtaminen pedagogisen toimintakulttuurin muutoksen työkaluna.
Kehittäminen on osa koulun tai oppilaitoksen perustehtävää
OSUKE-hankkeen pohjalta tehtyjen havaintojen ja johtopäätösten mukaan kehittämisen tulisi olla kiinteä osa koulun tai oppilaitoksen jatkuvaa perustehtävää. Kehittämisen tulisi toisin sanoen olla johdettu organisaation perustehtävän kautta eikä tuotettu ulkoa rahoitettujen hankkeiden avulla. Mikäli halutaan kehittää organisaatiota, on johtajuuden tuettava kehittämistyötä menetelmällisesti ja systemaattisesti. Tällöin organisaatiossa voidaan puhua aivan erilaista johtajuudesta – kehittämisen johtajuudesta. Kehittämisen johtajuuden lisäksi organisaatiossa tarvitaan luonnollisesti myös operaatioiden ja prosessien johtamista.
Kuvat: Comma Image Oy, Helsingin kaupungin aineistopankki
